Viime Kaksi Tarinaa postauksesta on vierähtänyt jo liian kauan. Siksi päätin jälleen kerran etsiä kirjaston tunkkaisesta maailmasta yhden klassikko tarinan. Tällä kertaa silmieni alle pääsi Victor Hugon Pariisin Notre–Dame. Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että Disneyn klassikko kyseisestä tarinasta on ehdoton suosikkini. Siksi päätinkin lukea kyseisen romaanin. Ennakkoluuloni paksua kirjaa kohtaan olivat suuret, sillä olen lukenut keskustelupalstoilta ja kirja blogeista, että kyseinen romaani on hyvin tylsä. Siksi varauduinkin pitkään urakkaan. Sain kirjan luettua kuukauden aikana, mikä on sinänsä kohtuullinen aika. Mutta iltalukemiseksi kirja oli hyvin raskas, jos olisin lukenut sitä yölampun valossa, olisin taatusti nukahtanut ennen aikojani.
Kun aloin kirjoittamaan tätä bloggausta niin päätin muuttaa sisältöä hieman edellisestä kirja blokkauksesta. Päätin jättää kirjan juonen yksityiskohtaisen kertomisen pois. Sillä monet voivat käyttää tätä hyväkseen, esim. koulutyöhön, jos ei jaksa itse lukea kirjaa. Eli päätin vain vertailla kirjan ja Disney elokuvan juonta, sekä hahmoja keskenään. Toivon, että lukijat saavat kuitenkin jonkinlaisen kuvan, kuinka paljon kirja ja Disneyn tarina eroavat toisistaan.
Kirja: Pariisin Notre–Dame
Kirjoittanut: Victor Hugo
Henkilöhahmojen vertailua:
Quasimodo : Ulkonäöltään Quasimodo on sekä kirjassa, että Disneyn klassikossa samanlainen. Ehkä kirjassa hän on vielä rumemman näköinen. Kirjassa Quasimodo on menettänyt kuulonsa kellojen kovan äänen takia. Luonteeltaan Quasimodo on yhtä ystävällinen ja kiltti auttajilleen.
Esmeralda: Kirjassa Esmeralda on lapsellinen tyttönen, joka on vasta kuusitoistavuotias. Hän on kiltti ja ystävällinen, mutta myös todella sinisilmäinen. Kirjan Esmeralda on täysi vastakohta Disneyn Esmeraldalle, joka on viisas ja sanavalmis nuori nainen.
Phoebus/Febus : Kirjassa Febus on naistenmies, joka on aatelinen sukujuuriltaan, mutta käyttäytyy kuin kuka tahansa kaduntallaaja. Hän on täysi vastakohta Disneyn Phoebukselle, joka on urhea ja luotettava mies.
Frollo : Disneyn klassikossa Frollo on täysin ilkeä ja suvaitsematon, mutta kirjassa hän on väärinymmärretty mies, joka on elänyt koko elämänsä kirjojen ja tieteen maailmassa.
Djali : Vuohi on sekä kirjassa, että Disneyn elokuvassa Esmeraldan ystävä, joka osaa temppuja.
Disneyn elokuvan ja alkuperäisteoksen vertailua
Kirja ja elokuva poikkeavat aika paljon toisistaan. Kirja alkaa tylsästä teatteriesityksestä ja elokuva taas alkaa Quasimodon äidin kuolemasta. Näin ei tapahtunut kirjassa, sillä Quasimodon äiti on hylännyt lapsensa. Disneyn elokuva asettaa Frollon heti alussa huonoon valoon, näyttäen että tämä on todella paha. Kirjassa Frollo ottaa Quasimodon huostaansa hyvää hyvyyttään, eikä hän aluksi vaikuta kovinkaan pahalta.
Elokuvassa ja kirjassa Frollo esittää inhoavansa Esmeraldaa, vaikka hän oikeasti pitää tästä. Hän yrittää kieltää tämän tanssimisen torilla ja haluaa päästä eroon tytöstä, mutta vain sen takia, että hän on itsekin hieman sekaisin tunteistaan, jotka kohdistuvat Esmeraldaan.
Esmeraldan hahmo muokkaantuu kirjassa, ensiksi hän vaikuttaa ihan järkevältä, kun hän pelastaa runoilijan varmalta kuolemalta. Juttu tuokiot runoilijan kanssa saavat Esmeraldan vaikuttamaan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta loppua kohden Esmeraldan lapsellisuus ja tyhmyys tulevat esiin. Mielestäni kirjassa Esmeralda on perinteisten Disney prinsessojen kaltainen. Tarkoitan siis sitä, että kirjassa Esmeraldan rakastuu ensi kohtaamisessa Phoebukseen. Näinhän käy Disneyn klassikoissa, esim. Prinsessa Ruususessa, Tuhkimossa, Pienessä Merenneidossa. Itse pidän valtavasti noista elokuvista, joten toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään kommenteistani! Kuitenkin on aika hassua, että Disney on muuttanut Esmeraldan hahmon, vaikka tämä oli juuri Disneyn entisten pääosahahmojen kaltainen. Mutta olen tyytyväinen päätökseen, sillä Disneyn Esmeralda on mahtava hahmo!
Kirjassa lukija saa kohdata myös Esmeraldan äidin, jota Disneyn klassikossa ei ole. Kirjassa on myös monia hahmoja, joita ei elokuvassa ole. Kuitenkaan kirjassa ei ole yliluonnollisia voimia, esim. patsaat eivät puhu Quasimodolle.
Kirjassa Frollo yrittää tappaa Phoebuksen ja Esmeraldaa syytetään tästä, minkä vuoksi hän lopussa kuoleekin. Mutta Disneyn klassikossa tällaista ei tapahtunut.
Victor Hugon kirjassa paha saa palkkansa, aivan kuten Disneyn versiossakin. Mielestäni Disneyn klassikossa Frollon hahmo oli hieman pahempi, kuin kirjassa, sillä romaanissa Frollo tarjoaa monesti Esmeraldalle pelastusta, mutta tämä kieltäytyy. Ja kirjassa selvitetään enemmän Frollon taustoja ja ajatuksia, mitä ei Disneyn klassikossa tapahdu.
Kuitenkin kirjan lopussa Quasimodo tiputtaa Frollon kirkon katolta aivan kuten Disneyn elokuvassa. Mutta kirjassa Esmeralda hirtetään, Phoebus menee naimisiin ja Quasimodo kuolee Esmeraldan ruumiin viereen.
Analyysia kirjasta
Kirjan ensimmäiset luvut olivat hyvin pitkästyttävää luettavaa. Hyvin yksityiskohtainen rakennusten ja ihmisten pukujen selostus alkoi pian haukotuttamaan. Tuntui, että kirja on tietoteos, joka käsittelee Pariisia, sillä alussa juonta ei oikeastaan edes ollut. Vasta sadan sivun jälkeen alkoi kirja hiukan kiinnostamaan. Juoni alkoi kehittyä ja tarinaan tempautui mukaan. Henkilöhahmot olivat kiinnostavia, etenkin Frollo, jonka olin tottunut näkemään Disneyn esittelemänä ilkeänä ihmisenä. Yllätyksekseni tunsin sääli Frolloa kohtaan. Jotenkin tämän yksipuolinen rakkaus Esmeraldaa kohtaan oli todella riipaisevaa luettavaa ja Frollon tuska oli käsinkosketeltavaa.
Minua alkoi hiukan ärsyttää Esmeraldan hahmo, joka ei tuntunut tajuavan, että Phoebus ei rakastanut häntä. Hiukan jäi ihmetyttämään kirjassa tapahtuva oikeudenkäynti, jossa Esmeraldaa syytetään Phoebuksen murhayrityksestä. Mielestäni oli outoa, ettei Phoebusta ikinä haettu todistajaksi vaan hän sai jatkaa elämäänsä ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kirjassa oli ehkä mielenkiintoisinta henkilöhahmojen tarinat. Kirjailija oli luonut jokaiselle henkilölle menneisyyden, joka vaikutti jollain tavalla kirjan tapahtumiin.
Raskainta kirjassa oli liian pitkät lukujen välit, joskus tuntui, että yhden luvun lukeminen kesti ikuisuuden.
Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat saada ehkä erilaisen näkökulman Disneyn klassikkoon. Kirjaa ei kannata lukea, jos odottaa päätähuimaavaa seikkailua tai toimintaa. :)
