Mikähän ihme villitys Disneyllä on ollut 2000-luvun alussa, kun sen on pitänyt tunkea klassikko kokoelmaan surkeita elokuvia? Siis ajatelkaa nyt kuinka paljon hyviä ja suorastaan mahtavia elokuvia Disney sai aikaiseksi 90-luvulla, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Leijonakuningas, Pocahontas ja Notre Damen Kellonsoittaja. Ja vaikka nämäkin klassikot on julkaistu melkein peräkkäisinä vuosina niin silti jonkinlainen taso juonen ja hahmojen suhteen on säilytetty.
Mutta Aarreplaneetta, Atlantis ja kadonnut kaupunki, Pikku Kananen ja Riemukas Robinsonin Perhe (joka ei todellakaan ole Riemukas) ovat kuin huonoja b-luokan elokuvia. Karhuveljeni Koda on ainoa hyvä elokuva näiden surkeiden välissä, mutta ehkäpä Disney otti opikseen, sillä Prinsessa ja Sammakko, sekä Kaksin Karkuteillä elokuvat lunastivat itselleen klassikko merkinnän.
Mielipidettäni Lehmäjengistä ei siis kannata kysyä, sillä se tuli varmasti selväksi jo ensimmäisessä lauseessa :)
No valitettavasti, Lehmäjengi kuitenkin on Disney klassikko numero 44 ja pakkohan minunkin oli se ostaa.
Kirpputorilta sain halvalla videon, joka oli noin euron hintainen. Dvd:n ostin taas huuto.netistä pari vuotta sitten neljällä eurolla.
Dvd julkaistiin 21.01.2005
VHS ja DVD
