keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kaksi Tarinaa: Notre Damen Kellonsoittaja




Viime Kaksi Tarinaa postauksesta on vierähtänyt jo liian kauan. Siksi päätin jälleen kerran etsiä kirjaston tunkkaisesta maailmasta yhden klassikko tarinan. Tällä kertaa silmieni alle pääsi Victor Hugon Pariisin Notre–Dame. Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että Disneyn klassikko kyseisestä tarinasta on ehdoton suosikkini. Siksi päätinkin lukea kyseisen romaanin. Ennakkoluuloni paksua kirjaa kohtaan olivat suuret, sillä olen lukenut keskustelupalstoilta ja kirja blogeista, että kyseinen romaani on hyvin tylsä. Siksi varauduinkin pitkään urakkaan. Sain kirjan luettua kuukauden aikana, mikä on sinänsä kohtuullinen aika. Mutta iltalukemiseksi kirja oli hyvin raskas, jos olisin lukenut sitä yölampun valossa, olisin taatusti nukahtanut ennen aikojani. 
Kun aloin kirjoittamaan tätä bloggausta niin päätin muuttaa sisältöä hieman edellisestä kirja blokkauksesta. Päätin jättää kirjan juonen yksityiskohtaisen kertomisen pois. Sillä monet voivat käyttää tätä hyväkseen, esim. koulutyöhön, jos ei jaksa itse lukea kirjaa. Eli päätin vain vertailla kirjan ja Disney elokuvan juonta, sekä hahmoja keskenään. Toivon, että lukijat saavat kuitenkin jonkinlaisen kuvan, kuinka paljon kirja ja Disneyn tarina eroavat toisistaan.






     Kirja: Pariisin Notre–Dame
      Kirjoittanut: Victor Hugo






Henkilöhahmojen vertailua:

Quasimodo : Ulkonäöltään Quasimodo on sekä kirjassa, että Disneyn klassikossa samanlainen. Ehkä kirjassa hän on vielä rumemman näköinen. Kirjassa Quasimodo on menettänyt kuulonsa kellojen kovan äänen takia. Luonteeltaan Quasimodo on yhtä ystävällinen ja kiltti auttajilleen. 

Esmeralda: Kirjassa Esmeralda on lapsellinen tyttönen, joka on vasta kuusitoistavuotias. Hän on kiltti ja ystävällinen, mutta myös todella sinisilmäinen. Kirjan Esmeralda on täysi vastakohta Disneyn Esmeraldalle, joka on viisas ja sanavalmis nuori nainen. 

Phoebus/Febus : Kirjassa Febus on naistenmies, joka on aatelinen sukujuuriltaan, mutta käyttäytyy kuin kuka tahansa kaduntallaaja. Hän on täysi vastakohta Disneyn Phoebukselle, joka on urhea ja luotettava mies.

Frollo : Disneyn klassikossa Frollo on täysin ilkeä ja suvaitsematon, mutta kirjassa hän on väärinymmärretty mies, joka on elänyt koko elämänsä kirjojen ja tieteen maailmassa.  

Djali : Vuohi on sekä kirjassa, että Disneyn elokuvassa Esmeraldan ystävä, joka osaa temppuja.







    Disneyn elokuvan ja alkuperäisteoksen vertailua

Kirja ja elokuva poikkeavat aika paljon toisistaan. Kirja alkaa tylsästä teatteriesityksestä ja elokuva taas alkaa Quasimodon äidin kuolemasta. Näin ei tapahtunut kirjassa, sillä Quasimodon äiti on hylännyt lapsensa. Disneyn elokuva asettaa Frollon heti alussa huonoon valoon, näyttäen että tämä on todella paha. Kirjassa Frollo ottaa Quasimodon huostaansa hyvää hyvyyttään, eikä hän aluksi vaikuta kovinkaan pahalta. 
Elokuvassa ja kirjassa Frollo esittää inhoavansa Esmeraldaa, vaikka hän oikeasti pitää tästä. Hän yrittää kieltää tämän tanssimisen torilla ja haluaa päästä eroon tytöstä, mutta vain sen takia, että hän on itsekin hieman sekaisin tunteistaan, jotka kohdistuvat Esmeraldaan.
Esmeraldan hahmo muokkaantuu kirjassa, ensiksi hän vaikuttaa ihan järkevältä, kun hän pelastaa runoilijan varmalta kuolemalta. Juttu tuokiot runoilijan kanssa saavat Esmeraldan vaikuttamaan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta loppua kohden Esmeraldan lapsellisuus ja tyhmyys tulevat esiin. Mielestäni kirjassa Esmeralda on perinteisten Disney prinsessojen kaltainen. Tarkoitan siis sitä, että kirjassa Esmeraldan rakastuu ensi kohtaamisessa Phoebukseen. Näinhän käy Disneyn klassikoissa, esim. Prinsessa Ruususessa, Tuhkimossa, Pienessä Merenneidossa. Itse pidän valtavasti noista elokuvista, joten toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään kommenteistani! Kuitenkin on aika hassua, että Disney on muuttanut Esmeraldan hahmon, vaikka tämä oli juuri Disneyn entisten pääosahahmojen kaltainen. Mutta olen tyytyväinen päätökseen, sillä Disneyn Esmeralda on mahtava hahmo! 
Kirjassa lukija saa kohdata myös Esmeraldan äidin, jota Disneyn klassikossa ei ole. Kirjassa on myös monia hahmoja, joita ei elokuvassa ole. Kuitenkaan kirjassa ei ole yliluonnollisia voimia, esim. patsaat eivät puhu Quasimodolle. 
Kirjassa Frollo yrittää tappaa Phoebuksen ja Esmeraldaa syytetään tästä, minkä vuoksi hän lopussa kuoleekin. Mutta Disneyn klassikossa tällaista ei tapahtunut. 
Victor Hugon kirjassa paha saa palkkansa, aivan kuten Disneyn versiossakin. Mielestäni Disneyn klassikossa Frollon hahmo oli hieman pahempi, kuin kirjassa, sillä romaanissa Frollo tarjoaa monesti Esmeraldalle pelastusta, mutta tämä kieltäytyy. Ja kirjassa selvitetään enemmän Frollon taustoja ja ajatuksia, mitä ei Disneyn klassikossa tapahdu. 
Kuitenkin kirjan lopussa Quasimodo tiputtaa Frollon kirkon katolta aivan kuten Disneyn elokuvassa. Mutta kirjassa Esmeralda hirtetään, Phoebus menee naimisiin ja Quasimodo kuolee Esmeraldan ruumiin viereen.





Analyysia kirjasta

Kirjan ensimmäiset luvut olivat hyvin pitkästyttävää luettavaa. Hyvin yksityiskohtainen rakennusten ja ihmisten pukujen selostus alkoi pian haukotuttamaan. Tuntui, että kirja on tietoteos, joka käsittelee Pariisia, sillä alussa juonta ei oikeastaan edes ollut. Vasta sadan sivun jälkeen alkoi kirja hiukan kiinnostamaan. Juoni alkoi kehittyä ja tarinaan tempautui mukaan. Henkilöhahmot olivat kiinnostavia, etenkin Frollo, jonka olin tottunut näkemään Disneyn esittelemänä ilkeänä ihmisenä. Yllätyksekseni tunsin sääli Frolloa kohtaan. Jotenkin tämän yksipuolinen rakkaus Esmeraldaa kohtaan oli todella riipaisevaa luettavaa ja Frollon tuska oli käsinkosketeltavaa.
Minua alkoi hiukan ärsyttää Esmeraldan hahmo, joka ei tuntunut tajuavan, että Phoebus ei rakastanut häntä. Hiukan jäi ihmetyttämään kirjassa tapahtuva oikeudenkäynti, jossa Esmeraldaa syytetään Phoebuksen murhayrityksestä. Mielestäni oli outoa, ettei Phoebusta ikinä haettu todistajaksi vaan hän sai jatkaa elämäänsä ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. 
Kirjassa oli ehkä mielenkiintoisinta henkilöhahmojen tarinat. Kirjailija oli luonut jokaiselle henkilölle menneisyyden, joka vaikutti jollain tavalla kirjan tapahtumiin. 
Raskainta kirjassa oli liian pitkät lukujen välit, joskus tuntui, että yhden luvun lukeminen kesti ikuisuuden. 
Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat saada ehkä erilaisen näkökulman Disneyn klassikkoon. Kirjaa ei kannata lukea, jos odottaa päätähuimaavaa seikkailua tai toimintaa. :)








6 kommenttia:

  1. Minulla on kanssa juuri nyt menossa Pariisin Notre Damen luku-urakka. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että alussa kirja on todella tylsä! Pariisin kaupunginosien yms. kuvailut saivat minut pohtimaan, jaksaako koko kirjaa lukeakaan. Keskivaiheilla kirja muuttui mielenkiintoiseksi, ja nyt suorastaan ahmin sitä muiden kiireideni keskellä. Olen myös samaa mieltä, että henkilöhahmojen tarinoita ja kehitystä on tosi mielenkiintoista lukea! Kirjaa vertaa koko ajan Disneyn elokuvaan, ja on jännä lukea, miten erilaiset hahmot ovat alkuperäisversiossa! Voisinkohan peräti sanoa, että Notre Damen kellonsoittaja saattaa olla Disneyn klassikoista se, joka on muokannut kaikista eniten alkuperäisteostaan elokuvasovituksessa....??? Ainakin hahmot ovat hyvin erilaisia, ja myös kirjan tapahtumia on typistetty huomattavasti. Mutta olen siis positiivisesti yllättynyt kirjasta tylsän alun jälkeen. Tai olen nyt vasta kohdassa, jossa Esmeralda on päässyt turvapaikkaan Notre Dameen, että ei kai sitä lopullista mielipidettä voi vielä sanoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että tämä klassikko on varmasti muokatuin kaikista Disney klassikoista. Ja ehkä ainoa klassikko, jonka alkuperäistarina on tarkoitettu aikuisille. Kun ottaa huomioon, että melkein kaikkien muiden klassikoiden takana on lapsille tarkoitettu tarina.

      Poista
  2. Niinpä! Just samaa olen miettinyt, että Notre Damen kellonsoittaja on varmaan ainoa Disneyn klassikko, jonka alkuperäisteos on aikuisille suunnattu. Pocahontas perustuu tositapahtumiin, niin ehkä sekin voidaan laittaa tähän "aikuisille suunnattu" -lokeroon. Tai en minä tiedä, kerrotaanko Pocahontasin tarinaa lapsille yhdyvaltojen kouluissa... Fantasia-elokuvat taas perustuvat klassiseen musiikkin, jota aikuiset ehkä kuuntelevat lapsia enemmän, mutta se on taas sitten ihan toinen juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin itse olen pienempänä törmännyt kirjastossa Pocahontas kirjoihin, jotka on suunnattu lapsille. Ja vaikka esim. Tarzan on aikuisille suunnattu niin siitäkin on tehty ennen Disneytä lapsille suunnattuja kertomuksia. Ja monesti Disneyn klassikoiden tarinat ovat jo ennestään jotenkin tuttuja lapsille, mutta muistan, että kun ensi kerran katsoin lapsena Notre Damen Kellonsoittajan niin en tiennyt tarinasta etukäteen mitään :)

      Poista
    2. Totta. Ja nyt hei mieleeni tuli, että Miekka kivessä -elokuvahan pohjautuu aikuisille suunnattuun kirjaan The Once and the Future King (en ole löytänyt kirjalle suomalaista versiota, onkohan olemassakaan?). Toisaalta Miekka kivessä -tarina oli jo jotenkin tuttu ennestään... Kenties Mauri Kunnaksen kirjan kautta? :) Hiidenpata perustuu taas nuorille suunnattuun kirjasarjaan, että siitäkään elokuvasta ei lapsena ole ollut tietoa etukäteen.

      Nyt muuten eilen sain vihdoin luettua Pariisin Notre-Damen loppuun, jejj! Minulla tuohon urakkaan meni kokonaista kaksi kuukautta! Hups! :) Ja se oli kyllä tosi hyvä kirja! Ja täytyy sanoa, että minuakin ärsytti Esmeraldan hahmo! Justiinsa se, kun hän ei tajunnut Phoebuksen rakkaudettomuutta, mutta myös se, kun nainen pyörtyili koko ajan ihan pienimmistäkin syistä! Pöh. Ja minä en kyllä säälinyt Frolloa. Ehkä mielessäni oli liikaa Disneyn versio pahasta Frollosta... Mielestäni Frollo oli vain mielisairas, kun ei osannut käsitellä tunteitaan järkevän ihmisen lailla, vaan menee murhauttamaan naisen, johon tuntee vetovoimaa. Jotenkin se Frollon hulluus tuli esiin siinä, kun hän näki Esmeraldan. Sitä ennenhän hän oli hyvä, viisas ja empaattinen mies, eli alussa Frollo oli hyvis, kunnes muuttui pahikseksi. :)

      Poista
    3. Pitääkin etsiä hieman enemmän tietoa tuosta kirjasta, jos vaikka löytyisi :) Joskushan vanhojen kirjojen nimet on suomennettu vapautta käyttäen, eli nimi voi olla ihan mikä vaan suomeksi.

      Joo, siis Disney on kyllä muuttanut aika paljon Esmeraldan ja Phoebuksen henkilöhahmoja. Quasimodo on varmaan ainoa, joka on täsmälleen luonteeltaan samanlainen, kuin kirjassa.

      Poista